Duuuuuuke

Vähän kuivaa ehkä, mutta päätinpä kirjoittaa merkinnän Duken puvusta. Ei mitään syvää analyysia, kunhan kirjoittelen vain.Tarkoitus oli ottaa pari kuvaa puvun yksityiskohdista, mutta hukkasin kamerani laturin. Ja kamerasta on tietysti akku loppu, joten ei onnistu. Ei tänään. Kuvamateriaalia tulee siis olemaan melko vähän. (mutta haluan silti löytää sen laturin aaarrghh missä se voi olla)

Niin. Puvun deadline tosiaan oli Finnish Talesin photoshoot elokuun alussa. Tales of Vesperia ryhmää oli suunniteltu jo noin vuosi, ja silti osasin aloittaa Duken tekemisen toden teolla vasta pari viikkoa ennen photoshoottia. Kiire tuli. Olihan pukua tullut mietittyä aika paljonkin, mutta on se konkreetinen aloittaminen aina niin hankalaa.
      Kankaiden puolesta selvisin todella halvalla: punainen morsiussatiinin tyyppinen kangas oli vain kolme euroa(kuten jo varmaan olen mainostanut) ja musta tekonahka oli ylijäämiä Decusista. Tekonahkaa oli todellakin paljon, mutta se kaikki loppu meni Dukeen. Sitä olisi saanut jopa olla enemmän, puvusta tuli ehkä hiiiieman liian lyhykäinen. Loppujen lopuksi mustaa meni siis enemmän kuin punaista, vaikka olin aina ajatellut harhaisesti, että Duken puku on enemmän punainen kuin musta.

Duken puvussa ei oikeasti ole järkeä. Tai no, on siinä, mutta se on outo. Kun katsoin tarkemmin, se oli ihan erilainen kuin mitä ensin ajattelin. Mustia lärpäkkeitä olikin kaksi kerrosta ja selkämys on jännä. Ja entäs se kultainen asia hartioilla? Sekin on jännä. Kuitenkin tykkään Duken puvusta todella paljon, ja sitä oli hauska tehdä, vaikka välillä teki mieli heittää koko tekele parvekkeelta alas. Puvun kokoon saaminen vaati aika paljon mallailua ja säätämistä, ja aluksi se ei näyttänyt miltään. Jouduin myös tekemään vähän hassuja ratkaisuja tekonahan suhteen. Tietenkään en osannut laittaa ompelukoneeseen sopivia asetuksia sen ompeluun, joten kone veti sen ryppyyn ommellessa. Ostin siis reunoihin mustaa satiinikanttinauhaa. Toimii loppujen lopuksi todella hyvin. Kun suurimmat osat sai kokoon ja pääsi yksityiskohtien kimppuun, oli jo heti paljon luottavaisempi olo puvun suhteen. Yksityiskohdat on aina niitä kivoimpia.
      Kultamaalia ja softista kului kenkiin, käsi-armoreihin ja hartia-juttuun ym. En ollut kauheasti tätä ennen työskennellyt sofiksen parissa, mutta ihan hyvin se luonnistui. Sitä tosiasiaa lukuunottamatta, että kuumaliima ei hätäratkaisunakaan ole kaveri, vaikka se siltä vaikuttaakin. Valitettavasti ei tähän hätään ollut muuta. Kengät ovat jo hajonneet kaksi kertaa, käsiosat kerran. Nyt kuitenkin on kontaktiliimaa, toivottavasti se pitää paremmin. Pitäisikin korjata ne. Käsiosat kiinnitin hanskoihin pienillä niitin kaltaisilla jutuilla, mitä ne ikinä lienevätkään. Eivät ihan heti irtoa. Ja nyt tekee mieli tehdä joku kunnon haarniska!

Joo. Vähän monimutkaisempi puku, oli kivaa.

Loppukevennyksenä kuvatarina Lucan kuvaamana!

On normaali ja rauhallinen päivä. Duke istuu puiston penkillä kuuntelemassa lintujen laulua.

Raven on kävelyllä. Hän huomaa kauniin naisen penkillä! Noh, ainakin hiukset näyttävät kauniilta.

Raven tekee siirtonsa: hän tervehtii "naista".

"Nainen" kääntyy. Raven järkyttyy. Se olikin Duke! Ravenin hyvä päivä muuttuu huonoksi.

Karol: I feel for you, man.

Noh. Meillä ainakin oli hauskaa. XD

Ja nyt voisin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja VIHDOIN tehdä ne Duken housut. Ja Dein Nomos olisi hieno, mutta yhh. Housujen lisäksi lähiaikoina olisi tarkoitus stailata Decusin peruukki uudestaan ja paremmin, sekä voisin myös yrittää tehdä Decusin miekkaa. Olisi kiva päästä sitäkin pukua kunnolla shoottaamaan. Prinssiäkin aion tässä joskus shootata, ja sitten voin siitäkin puvusta jotakin turhaa lätistä. 8D
     Ehkä alan tekemään Altaïria, ehkä en.